Korjausleikkauksesta on kulunut jo reilu kaksi kuukautta. 7 viikkoa olin sairaslomalla. Leikkaus meni hyvin. Uusi rinta tehtiin diep-tekniikalla ja omaa vasenta rintaa pienennettiin. Olen tyytyväinen että molemmat rinnat saatiin tehtyä samassa leikkauksessa ja lopputulos on onnistuneen symmetrinen.
Ensimmäinen yö leikkauksen jälkeen piti olla heräämössä. Siellä kielekettä tarkkailtiin noin tunnin välein. Hirveesti en siitä muista kun olin aika tokkurainen leikkauksen jälkeen, Eniten mieleen jäi se kun hoitajat katsoivat yöllä jalkapalloa, joku mummo meinasi käydä yhden hoitajan kimppuun ja yhtä rouvaa ei meinattu millään saada hereille. Keskiviikkona aamupäivästä minut siirrettiin osastolle. Siellä vietin vielä 2 päivää ainoastaan maaten selällään. Selkä oli välillä niin kipeä että itkua väänsin. Sairaalassa meni kaikenkaikkiaan 8 päivää. Kolme ensimmäistä päivää olivat kriittisimmät. Rinnat piti pitää lämpiminä eikä kielekepuolen kainaloa saanut laittaa kiinni (kielekkeen verisuonet istutettiin kainaloon). Ruoka oli nestemäistä siltä varalta jos jouduttaisiin leikkaussaliin uudelleen. Hoito Kysissä oli todella hyvää. Sain fysioterapeutilta tosi hyvät jumppaohjeet ja oikea käsi liikkuu nyt paremmin kuin ennen leikkausta.
Parin viikon päästä leikkauksesta poistettiin sulamattomat ompeleet navasta ja pienennetyn rinnan nännin ympäriltä. Seuraavana päivänä uusin kaikki teipit. Kävin ostamassa kallista silikoniteippiä ja Bepanthenen arpigeeliä sekä sain tuttavasiskolta silikonilevyjä. Vähän aikaa niitä käytettyäni sain huomata olevani allerginen näille kaikille. Raivostuttava kutina vaivasi. Onneksi arvet ovat muutenkin melkoisen siistit joten eiköhän niistä ihan siedettävät tule sitten joskus.
Ensimmäinen kontrolli leikkauksen jälkeen oli pari viikkoa sitten. Plastiikkakirurgi kaiveli vielä sulamattomat langanpätkät pois jotka olivat näyttäneet hassuilta valkoisilta möykyiltä. Kaikki vaikutti hyvältä. Toinen kontrolli on puolen vuoden päässä leikkauksesta. Siihen asti voin vielä miettiä nännin rakentamista. Aluksi ajattelin että haluan sen ehdottomasti mutta nyt en ole enää niin varma asiasta. Eihän tästä ikinä oikean veroista rintaa tule ja pelkään että se vaan näyttää vielä keinotekoisemmalta kuin rinta. Itseni tuntien mieli ehtii vielä muuttumaan monta kertaa.
Vielä toipumisesta. Se on ollut yllättävän rankaa vaikka kaikki on mennyt hyvin. Etenkin kun normaali arki koitti on kroppa ollut aika kovilla. Edelleen käytän tram-vyötä ylhäällä ollessani, etenkin töissä. Pieniä hetkiä olen ollut ilman mutta ei ole vielä tuntunut oikein hyvältä. Töissä pitää rytmittää seisomista ja istumista tiuhaan, muuten tulee hankala olo. Suoraan sanoen lopupäivästä ei ole hyvä istua eikä seisoa (teen näyttöpäätetyötä). Toivottavasti tämä helpottaa kun saan rangan lihaksia pikku hiljaa vahvistettua.