Kalevi ei sitten tiistai-aamuna antanut siunaustaan tiputukselle. Sensijaan hän siirti kuukausia sitten keskiviikolle varatun vartalon ct-kuvauksen kiireellisenä tiistaille ja keskiviikoksi sain ajan hänen vastaanotolleen.

Taas oli aamuvuorossa äkäinen hoitaja, nimesin hänet kotka II:ksi. Taisi olla niin kova kiire että homma ei oikein ollut hanskassa. No mutta se ei anna oikeutta olla v-mäinen potilaalle. Kaksi kertaa itkin hänen typerän käyttäytymisensä vuoksi. Jos ensi kerralla joudun hänen potilaakseen takuulla vaadin hoitajan vaihtoa. Olenkohan vaativaa tyyppiä? Ainakin tosi herkillä tällä hetkellä.

Juotuani sopivasti nesteitä potilaskuljettaja tuli kärräämään minut röntgeniin. Laskimon kautta annettava varjoaine sattoi aivan hirveästi käsivarteen ja taas tuntui kun pissit olisi tullut housuun. Myös metalli maistui suussa. Onneksi kuvaus oli nopea eikä tarvinnut olla missään pitkässä putkessa. Kun kuvaus oli suoritettu sain luvan lähteä iltapäivälomalle kotiin! Se oli tosi mukavaa ja aika kulu kuin siivillä. Laura halaili moneen kertaan ja Mikko ja isikin olivat hyvällä tuulella. Tuntui tosi hyvältä vaikka takaraivossa oli tieto huomisesta: elämä saattaisi kääntyä vielä huonompaan suuntaan.

Iv loppui kello 20.00. Sain yöksi nukahtamislääkettä ja se kumma kyllä auttoi. Aamulla pyysin hoitajalta josko kysyttäisiin lääkäriltä voisinko lähteä kotiin odottamaan iltapäivällä olevaa onkologia. Vatsakin oli jo asettunut ja kuumetta ei ollut moneen päivään. Siitä seurasi se että pääsinkin jo aamusta onkologille. Aviomies ja Mikko ehtivät juuri paikalle kun lopullinen kutsu kävi. Paniikki iski. Kalevi oli suurinpiirtein sellainen joksi hänet olin kuvitellut. Lääkärillä oli hyviä uutisia. Ei etäpesäkkeitä! Soliskuopan muutosta ei näy enää laisinkaan, kainalon muutokset ovat osittain hävinnet ja niistäkin suurin on 8 mm. Rinta on hyvin sulanut.

Siispä sotasuunnitelma seuraava:

- ei enää sytostaattia jotta saadaan infetiokierre katkeamaan ja päästään leikkaamaan. Annetaan sytostaattia tarvittaessa myöhemmin leikkauksen jälkeen

- ensi maanantaina perjeta+herceptin tiputus eli vasta-ainetiputus ja tämä olisi viimeinen eli yksi tiputus jätettäisiin pois

- tiputuksen jälkeen 1-2 viikon sisällä leikkaus! Varoitteli että kutsu voi olla aika nopeaan! Ei haittaa!!!!

Suorastaan leijuin onnesta osastolle odottamaan kirurgia ja antibioottireseptiä. Sitten lähdettiin porukalla Ramin kautta kotiin. Nyt sormet ja varpaat ristiin että tämä suunnitelma onnistuu!