Olen useasti miettinyt että pitäisikö blogin nimeä muuttaa sillä tästä taipaleesta ei tullutkaan meidän kahden taistelua.

Kaikki alkoi siitä kun 25.3.2013 olin äitiyspolilla rakenneultrassa ja sain kuulla että vatsassa olevalla ihmisenalulla ei ole kaikki kunnossa. Hänen munuaisaltaansa olivat laajentuneet. Tämä tarkoitti pahimmillaan elinsiirtojonoon joutumista ja helpoimmillaan vaivaa joka häviäisi jo raskausaikana. Matto vetäistiin jalkojemme alta ja onnellinen odotuksentunne oli tipotiessään ja suunnaton ahdistus ja huoli täytti mielen.

Minun terveydentilasta saatiin sitten seuraavaksi huonoja uutisia: menin 23.4.2013 näyttämään rintaani neuvolalääkärille ja hän laittoi kiireellisen lähetteen röntgeniin. Pääsin sinne seuraavana päivänä ja vaikka ultraava lääkäri ei vastannut kysymyksiini työtään tehdessä kuulin hänen kuiskivan kolleegalleen jotain tähtimäisestä kuviosta. Silloin tiesin että se ei voi olla muuta kuin sitä itteensä, syöpää. Seuraavana päivänä oli uudelleen ultra sekä mammografia ja monta paksu- ja ohutneulanäytettä lähti eteenpäin.

Tähän mennessä asiat ovat menneet niin että pojan kohdalla selvittiin säikähdyksellä. Altaat ovat normaalit ja pissiä riittää. Sektion (rv 33+4) jälkeen vain muutaman päivän oli estolääkitys ja antibiootit. Noin 4 kuukauden iässä oli pojalla tähystysleikkaus Kysissä mutta mitään ylimääräistä läppää ei löytynyt. Muutenkin hän on kasvanut ja kehittynyt normaalisti keskoisuudesta huolimatta. Toivottavasti taistelut terveydestä hänen kohdallaan olivat tässä.

Toivottavasti minunkin kohdalla selvitään säikähdyksellä ja saan elää fyysisesti ja mielellään myös lopulta psyykkisesti syöpävapaata elämää pitkän loppuelämäni.