Nonni. Nyt ne on sitten sädehoidot takana päin. Laskeskelin että 7040 kilometriä tuli istuttua taksin takapenkillä ja reilu 110 tuntia meni matkoihin ja hoitoihin. Yksi vaaratilanne oli matkalla kun viaton jänöjussi hyppäsi auton eteen kesken matkanteon. Taksista hajosi maski mutta onneksi pystyttiin jatkamaan matkaa. Myös Joroisten Jari-Pekan myyjät tulivat tutuiksi viimeisen viiden viikon aikana.

Iho on punakka mutta ehjä. Kainalosta kesi nahka ja lähti karvat mutta ei sen kummempaa. Myös hikirauhaset tuhoutuivat joten ei tarvitse pelätä että oikean puolen kainalo hikoilisi enää koskaan.

Vähän minua etukäteen jännitti millä fiiliksellä kotimatka menee. Ei tullut lähtö/matkaitkuja vaan torkuin melkein koko kotimatkan kiitos orastavan flunssan. Taksikuskikin vihelteli kotimatkalla pariin otteeseen radion tahdissa, taisi sekin olla iloinen kun melkein joka-aamuiset aamuherätykset oli ohi (useimmiten lähdettiin matkaan kello 6:15).

Itku tuli sitten kotona omien rakkaiden luona.

P.S. sydämen ultrasta sain hyviä uutisia: kaikki kunnossa ja hoitoja voidaan jatkaa!