Niin siinä sitten kävi että kun Lauran 2-vuotissynttärit oli juhlittu alkoi palentaa eikä se johtunut ravinnon puutteesta tai väsymyksestä. Itse asiassa huono olo oli ollut koko päivän. Kuume pompsahti taas 38 asteeseen ja eikun päivystykseen. Onneksi äiti ja sisko jäivät vielä yöksi ettei miehen tarvitse yksin jaksaa.

Aikamoiset sutinat oli päivystyksessä lauantai-iltana. Onneksi oli sama lääkäri kuin kaksi viikkoa sitten ja se muisti mun tapauksen eikä tarvinnut sen enempää selitellä. Samoja kokeita ja kuvauksia otettiin kuin ekalla kerralla. Taas meni se 7 tuntia ennenkuin painoin pääni osasto 22:den sänyn tyynyyn.

Mitään ei löytynyt. Sunnuntaina päivällä kuume nousi 38 asteeseen mutta sen jälkeen ei mitään kun kova väsymys... Tiistaina pääsin kotosalle. Tiistai-iltana sain viestiä että sytostaatti siirtyy viikolla. Varmasti ihan oikea ratkaisu onkologilta  mutta kyllä se silti harmitti. Nyt kaikki aikataulut siirtyvät...

Keskiviikkona oli plastiikkakirurgilla käynti. Tapasin leikkaavan lääkärin Johanna Palven! Ihana rauhoittava mutta jämäkkä tyyppi. Tapaaminen oli pikainen mutta siitä jäi hyvä mieli. Osastolle tullaan vasta leikkausaamuna, keskimääräinen osastollaoloaika 2-3 päivää. Ehdoton nostokielto 2 viikkoa ja siitä sitten pikkuhiljaa aloitetaan rasittaa kättä. Rintahoitajan kanssa meillä ei ihan niin hyvin synkannut, oli mielestäni vähän nokkava, anteeksi vaan. Mutta eikähän me pärjätä kun hän astuu kuvioihin leikkauksen jälkeen pumpulitissin sun muiden merkeissä :)