Viime sunnuntaina alkoi kesken päiväunien paleltaa. Juuri kun olisi seuraavana päivänä edessä pojilla Kuopion keikka. Toivoin vielä parasta päivystykseen lähdettäessä kun kuume oli vasta 38. Päivystyksessä pääsin eristyksiin jollekin peräkäytävälle ilman mitään soittokelloa. Otettiin verikokeet, pissanäyte, valtimoverikaasut, keuhkokuvat, ekg, verenpaine ja tietty mittailtiin ahkeraan kuumetta, joka nousi 39,2 korkeimmillaan. Lääkärikin teki tutkimuksen siinä peräkäytävällä. Onneks mitään eksyneitä pappoja ei kulkenut ohi kun seisoskelin siinä alushoususillani :). Ja pitihän se syöpärinta ja kainalokin tutkia ihan mielenkiinnosta. Keuhkokuvat puhtaat, ekg ok, verenpaine ok mutta pulssi tosi kova, tulehdusarvot koholla. 7 tuntia päivystysessä oltuani sain kuulla että pneumokokki oli löytynyt virtsasta ja siirretään osastolle 22.

Seuraavana yön aikana taas kuume nousi lääkkeistä huolimatta. Tehtiin veriviljely ja kävi ilmi että bakteeri oli jo veressä kasvamassa, verenmyrkytys siis. Hoidettiin i.v..antibiootilla, nesteytettiin koko ajan, lämmön, saturaation ja verenpaineen mittauksia 4 x päivässä. Olin sairaalassa keskiviikkoiltapäivään. Otettiin uudet keuhkokuvat (puhtaat) ja poskionteloista kuva. Sieltä löytyikin tulehdus, joka oli levinnyt myös otsalohkoon. Seuraavaksi sitten punkteeraukseen. Ei ollut kivulias kokemus mutta muuten epämiellyttävä, etenkin se räsähdys. Tulehdusarvot olivat vielä 45 mutta selvästi laskussa joten potkivat pois osastolla, jossa muuten oli kauhee tungos, voi hoitajaparat.

Nyt sit seuraavat pari viikkoa kotisairaalan hoitajat käy tiputtamassa antibiootion meillä kotona ja sitten kuuri jatkuu vielä suun kautta. Levätä pittää mutta on vähän haasteellista. Onneks näyttää siltä että pääsen pojan ristiäisiin lauantaina!