Terveiset täältä osastolta edelleen. Nyt on v-käyrä aika korkealla, useammasta asiasta. Pakko tulla avautumaan vaikka osa on aika pikkumaisia asioita.

Olen siis ollut viimeiset reilu 3 päivää eristyksissä ja täysin muiden armoilla. Kaikki hoitajat on olleet ihan asiallisia ja mukavia, yhtä kotkaa lukuunottamatta mutta hän oli tuttu jo Lauran synnytyksen ajoilta, joten tiesin mitä odottaa. Eilen alkuillasta soitin kelloa ja hoitaja tuli käymään. Esitin asiani mutta hän oli juuri lähdössä viemään jotakuta ylimääräisenä leikkaukseen joten hoitaisi asiani sitten sen jälkeen. Ei se mitään, ei minulla mitään kiirettä ollut puhtaita vaatteita pyytäessäni ja tietysti toisen potilaan tilanne oli kiireisempi. Silti olisi näin keskellä vesiripulia ollut kiva saada ainakin puhtaat alkkarit jalkaansa. Kolmen tunnin odottelun jälkeen luovutin, jätin suihkun aamuun, heitin huivini nurkkaan ja painoin äkäisen kaljuni tyynyyn. Yökkö toi lopulta iltahoitajalta pyytämäni vissyn ja mutisi kun täytteli juomalistaa että "onko sitä tätäkin pakko täytellä, no onhan sitä kiva kirjoitella"... Että sellasta. Juomalistaa pidetään 3,5 litran päivittäisen juomatarpeen täyttymisen seurantaan.

Tähän päivään sitten. Olin eiliselle iltahoitajalle kertonut että seuraava tiputus olisi tulevana tiistaina. Aamuhoitajalta tarkistin että he varmaankin soittavat tiputusyksikköön tilanteestani kuten edelliselläkin kerralla. Kävi ilmi ettei hän tienyt tiputuksesta mitään. Lupasi soittaa. Iltapäivällä kutsuin hoitajaani. Olisin halunnut keskustella hänen kanssaan siitä mitä olivat tiputushoitajani kanssa keskustelleet. Kotka kertoi hän olikin jo lähtenyt koulutuksen kautta kotiin ja seuraavalla omalla hoitajalla on niin kiire jonkun uuden ohjattavan kanssa ettei tiedä ehtiikö milloin tulla. No ehkä seuraava vuorolainen ehtisi. Tirautettuani pari kyyneltä kokosin itseni ja soitin itse sinne tiputusyksikköön. Kävi ilmi että kukaan ei ollut soittanut sinne. Hoitaja oli alkanut ihmetellä missä verikoetulokset on ja huomasi tiedoistani että olen osastolla ja soittanut juuri äsken osaston hoitajalle. Onneksi tiputuksen hoitajat on aivan ihania ja niihin voi luottaa. Heitä pitää kyllä muistaa jotenkin kun tää paska on ohi sitten reilun vuoden päästä, toivottavasti. Sovittiin että hän käy heti aamusta kysymässä päivystävän onkologin mielipiteen ja ilmoittaa minulle henkilökohtaisesti (sekä nykyisen osastoni hoitajille) voidaanko tiputtaa. Veriarvojen puolesta tiputus olisi ok.

Minua hoitava kirurgi pyysi infektiolääkärin konsultaatiota. Tämä ihana infektiolääkäri tuli minuakin tapaamaan. Hän oli sitä mieltä että torstainen suupatin leikkaus oli tehty väärään aikaan ja se olisi kaiken takana. Eli veriarvot eivät olisi olleet leikkaukselle sopivat. Sitten vielä leikkauksen jälkeen määrätty uusi antibiootti siihen päälle sekoitti oikein kunnolla vatsani oman bakteerikannan. Näitä alunperin itsekin epäilin. Hän neuvoi ettei kannata mennä näyttämään mitään patteja mihinkään ennen hoitojen loppua ellei ole aivan pakko :). Hän antoi luvan tiputukselle huomenna, varoitteli kuitenkin sen aiheuttamista vaaroista. Kirosin suu- ja leukasairasten polin ja kiroan uudelleen huomenna jos tiputus ei onnistu.

Toivottavasti Kalevi antaa huomenaamuna siunauksensa ja päästään taas asiaan!