Maanantaina oli onkologin vastaanotolla käynti. Tässä on pitänyt mutustella ja sulatella päivän saldoa itsekseen ennenkuin sain aikaiseksi kirjoitella. Mitään negatiivista ei vastaanotolla ollut mutta jotenkin olen ollut ihan poikki sekä henkisesti että myös fyysisesti sen jälkeen.

Kolmen kuukauden tauon jälkeen sain tavata taas "omaa" hoidostani vastaavaa onkologia, jonka luona olen aina saanut käydä yhtä kertaa lukuunottamatta. Olisinko noin kymmenen kertaa käynyt onkologilla viimeisen puolen vuoden sisällä. Tämä onkologi on yksi Suomen johtavia lääkäreitä paikallisesti levinneen rintasyövän hoidossa. Luotettava tyyppi joskin välillä mielestäni hieman vähäsanainen vaikka kaiken olennaisen kyllä aina kertookin.

Patologin lausunnon olin ymmärtänyt oikein: syöpää ei ollut enää ollenkaan rinnassa eikä kainalon imusolmukkeissa! Paskiainen oli siis kohdannut voittajansa! Näiden uutisten kanssa samaan hengenvetoon lääkäri sanoi että vaikka tulokset ovat erinomaiset hoidot jatkuvat mutta tiputukset ovat tässä. Taisin huudahtaa aika kovaa että MITÄ! Alkusyksystä oli puhetta että saisin vielä perjetaa ja herceptiniä niin että vuosi tiputuksia tulisi täyteen sillä TÄMÄ AUTTAA ESTÄMÄÄN SYÖPÄÄ UUSIMASTA! En sen enempää kerro tästä asiasta käymästämme keskustelusta kuin että päädyimme siihen että saan vielä 8 kertaa herceptiniä kuuden aiemman kerran lisäksi. Seuraava tiputus on joulua edeltävällä viikolla.

Sädehoitosuunnitelmiin tuli sellainen muutos että hoitopaikka onkin Kuopio koska Jyväskylä on kuulemma aivan tukossa. Kuopiossa tekevät pidempää päivää että kaikki saadaan hoidettua. Nyt siis odotan sieltä kutsua. Vielä ei tiedä kuinka monta kertaa säteissä on käytävä mutta käsittääkseni on paljon sädetettävää koska myös sairaan puolen soliskuoppakin on käsiteltävä. 

Perinnöllisyystutkimuksiin laitettiin vauhtia. Tämä asia hoidetaan sitten Joensuussa sillä käsittääksen siellä on nopeimmat toimitusajat. Ja asioita nopeuttaa myös se että etsittävä geeni on jo tiedossa. Tästä sitten lisää kun asia etenee.

Koska syöpäni OLI (ihanaa kirjoittaa noin) hormoonipositiivinen saan ilokseni 5-10 vuoden Tamofen-kuurin. Olen aina ollut mieleltäni ja myös fysiikaltani herkkä reagoimaan kun hormooneihini kosketaan. Saa nähdä millainen hikinen jäykkä pirttihirmu minusta vielä kuoriutuu...