Torstaina kävin yksin Kysissä sädehoidon suunnittelukäynnillä. Kuljin taksilla sillä kutsussa luki käynnin keston olevan kahdesta viiteen tuntiin. Ja ajomatka meiltä on reilu kaksi tuntia suuntaansa, yhdellä jaloittelupysähdyksellä. Itse en olisi talvikelissä uskaltanut enkä jaksanutkaan ajaa omalla autolla. Loppujen lopuksi keikka kesti vain puolitoista tuntia mutta olin sen jälkeen tosi väsynyt. Törmäsin sädehoitoyksikössä myös erääseen naiseen jonkan kanssa olemme samassa vertasitukiryhmässä somessa mutta emme ehtineet esittelyä enempää keskustella, ainakaan tällä kertaa.

Suunnittelu alkoi lääkärin tapaamisella. Hän kertoi hoidon kulusta ja olemattomista haittavaikutuksista ja sai kaiken kuulostamaan ihan iisiltä. Keuhkot kärsivät vähän mutta sitä ei kuulemma huomaa maratoonarikaan. Sitten hän näytti viime toukokuussa Kysissä otetut ct-kuvat ja selitti että olkanivel (tai jotain sinne päin) saa myös osansa säteilystä sillä osa saastuneista imusolmukkeista oli jotenkin selän puolella. Siitä voi kuulemma tulla vaivoja sitten joskus vuosien kuluttua, mm. jäätynyt olkapää. Muistaakseni käytti sanaa vuosikymmenten kuluttua. Ei kyllä haittaa jos olen vielä täällä vuosikymmenten päästä!

Seuraavaksi tapasin sairaanhoitajan, joka antoi asiaan liittyvää kirjallisuutta ja näytti kuvia laitteesta jolla sädehoitoa annetaan ja kertoi tarkemmin mitä tulee välttää ja kuinka toimia jos tulee ongelmia ihon kanssa sädehoidon aikana. Ihan mukava immeinen oli mutta en jaksanut kauheasti keskittyä hänen puheisiinsa kuten en nykyään muutenkaan jaksa kuunnella vaan parin minuutin kuluttua ajatus oli jossain ihan muualla. Onneksi oli ne paperit jotka sai mukaan!

Sitten oli vuorossa viipalekuvaus ja tautuointimerkit sekä tussimerkit iholle. Ensin sain käydä pötköttämään lavetille jossa oli oma tarkka kuoppansa peffalle ja kädet nostettiin pään yläpuolelle omiin telakoihinsa. Kaksi hoitajaa laittoi tussimerkkejä molemmille puolille ylävartaloa ja merkkien päällä suojalaput. Tatuointipisteitä oli kolme. Ne sattuivat tosi paljon, varsinkin se jonka hoitaja junttasi tuohon "tissien" väliin. Taisin tapojeni mukaan taas kiroilla äänekkäästi. Kanyylin laitto tuntui ihan lasten leikiltä siihen verrattuna. Eipä tarvii ikinä mennä tautointia ottamaan jos noin epämukavalta tuntuu. Kuvausputki oli ihan lyhyt mutta silti minulle ehti tulla epämukava olo.

Viimeisenä otettiin vielä naamakuva ja sormenjälkitunniste sädetyslaitetta varten.

Säteet alkavat sitten tammikuun toinen päivä ja käyntikertoja on 25 eli viisi viikkoa saapi reissata. Hoito kestää noin 20 minuuttia. Varasin jo saman taksin kuin torstaina kahdeksalta hakemaan.