Edellisestä onkologilla käynnistä oli ehtinyt kulua reilut neljä kuukautta. En päässyt "oman" onkologini vastaanotolle mutta ihan hyvä ja asiallinen oli tämä uusi lääkärituttavuus. Itse asiassa selitti asioita tarkemmin kuin vakituinen onkologini ja oli ihanan kiireetön vaikka vastaanottoajat olivat 1,5 tuntia myöhässä.

Liekö syy siinä että aivoillani ei ole nykyään tarpeeksi haasteita kun en meinaa muistaa käynnillä käsitelytjä asioita. Siispä muistiinpanot esiin avuksi.

Lääkäri tutki haavan ja terveen rinnan ja kainalot sekä soliskuopat ja kaulan ja maksan. Vähän jännitin haavan reunalla olevia mielestäni vasta äsken ilmestyneitä ruskeita läiskiä. Hän tarkisti myös keuhkot. Kaikki tuntui olevan kunnossa, ei mitään poikkeavaa. Myös kaikki veriarvot olivat kuin terveellä ihmisellä!

Valittelin leikatun puolen ranteen tietämillä olevaa särkyä sekä sormien puutumista. Arvasin itsekin että ne ovat ihan normaaleja käden rasitukseen liittyviä vaivoja. Pitäisi löytää kultainen keskitie käden rasitukselle. Hieman vaikeaa kun kotona on 10 kiloinen muksu joka ei vielä kävele mutta onneksi jo konttailee ahkerasti paikasta a paikkaan b. Sain lähetteen kertakäynnille fysioterapeutille, siispä metsästämään sellaista joka ei pelkää rintsaria ja osaisi antaa lisää jumppaohjeita. Olen kuullut usealta taholta että rintsarit eivät ole mitenkään haluttua potilasmateriaalia heidän keskuudessaan.

Lääkäri kirjoitti myös lähetteen naistentautien poliklinikalle endometrioosioireideni vuoksi. Hän väläytti myös että lääkehoidon avulla ajettaisiin munasarjojen toiminta, etenkin estrogeenituotanto, alas. Lääkkeillä siksi että olen jo sen ikäinen että vaihdevuodet ovat mahdollisesti lähellä eikä tarvittaisi kuin muutama vuosi hoitoa. Haluaisin itse ennemmin sen leikkauksen vaikka se onkin sitten lopullista. Lääkäri lupasi keskustella asiasta "oman" onkologini kanssa.

Yritin kysellä stressin vaikutusta syövän uusimiseen mutta siihen sain häneltä vain ympäripyöreän vastauksen tyyliin ei voi tietää. Kai sen sitten itse näkee kun vuoden päästä palaan töihin miltä stressailu tuntuu ja pitääkö siirtyä kevyempiin hommiin.

Herceptin-tiputuksia enää kaksi jäljellä totesimme yhdessä lääkärin kanssa. Kahden kuukauden päästä on 1-vuotiskontrolli sisältäen ultran. Sen jälkeen pidennetään kontrolliväliä. Vaikka aiemmin olen saanut tiheään juosta onkologilla on se tuonut jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. No, toivottavasti tiputusten loppuminen ja lääkärikäyntien harveneminen saa syövänkin haalistumaan pois mielestä.