Tänään alkoi viimeinen sädeviikko ja istuskelen neljänneksiviimeistä kertaa taksin takapenkillä kohti Kysiä. Fyysisesti olen jaksanut mielestäni ihan hyvin. Iho on vielä ehjä joskin punottaa kovasti ja kutiaa jonkin verran. Pari kertaa on matkan varrella kurkku ollut kipeä niin että nieleminen sattuu. Henkinen puoli on ollut enemmälti koetuksella. Olen ollut tosi väsynyt. Liikunta on jäänyt tämän myötä ja peruskunto alkanut taas laskea. Lisäksi vertaispiiristä saapuneet suru-uutiset ovat saaneet pelkopeikon palaamaan.

Olen loppukuusta menossa magneettikuvauksiin alaselän kipujen vuoksi. Vielä uskon että se ei ole sitä itteään mutta pikkuhiljaa mielikuvitus alkaa laukata yön pimeinä tunteina. Tänään on sydämen ultraäänitutkimus iltapäivällä Mikkelissä. Minulle ei tehdä sydämen gammakuvausta vaan korvataan se ultralla sillä siinä säteilyn määrä on pienempi. Tätä varten kävin perjantaina verikokeissa ja otettiin Ekg.

Kokopäiväistä hommaa nämä syöpähoitohommat mutta onneksi kohta helpottaa ja saan alkaa elää normaalia arkea. Herceptin-tiputukset jatkuu toukokuulle mutta ne menee jo kuin vanhalla tekijällä enkä aio niistä stressiä ottaa!