Tänään on ollut mahdottoman mukava päivä. Mitään sen kummempaa ei ole tapahtunut mutta koko päivä on mennyt hyvällä fiiliksellä. Koko perhe on ollut hyvällä tuulella. On ihanaa kun vihdoin jaksaa tehdä muutakin kuin maata ja olla väsynyt ja hattuuntunut. Nyt kun sytostaateista on jo kuusi viikkoa tajuan miten hemmitin väsynyt olen ollut. Ja veihän kaikki ylimääräinen sairastelu voimia. Nyt jaksan leikkiä Lauran kanssa ja seurustella Mikon kanssa sekä oikeasti nauttia yhteisistä hetkistä. Moneen aamuun en ole herännyt toivoen että olisi jo ilta ja pääsisi nukkumaan. Toivottavasti sama tunne jatkuu.

Kyllähän minä jännitän kovasti ensi keskiviikon leikkausta sekä sitä miltä sen jälkeen tuntuu. Kun ei tuo itsetunto ole ikinä ollut vahva mitä se tulee olemaan leikkauksen jälkeen? Tunnenko enää olevani mitään? Kuinka pitkää leikkauksesta toipuminen kestää, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin? Psykologille on varattuna aika heti leikkausta seuraavana maanataina jotta pääsen heti tuoreeltaan avautumaan. Toivottavasti ei ihan hirveetä romahdusta tule...