Tänään on ollut sekä vauvan että äidin terveystarkastuspäivä.

Aamulla käytiin Mikkelissä onkologilla. Ei ollut niin "positiivissävytteinen" käynti kuin edellinen kerta. Rinnassa ei ollut muutosta parempaan suuntaan vaan ennemmin sinne huonompaan. Kahdessa viikossa siis! Toisaalta tervekin rinta oli muuttunut kahdessa viikossa, kiitos raskauden aiheuttamien mullistusten. Jotenkin sitä totuus tilanteesta iskee aina yhtä kovaa vasten kasvoja lääkärikäynnillä. Aivan kuin asian olisi osittain tässä välillä unohtanut. Lääkäri vakuutteli kuitenkin että ovi täydelliseen parantumiseen on vielä auki ja todennäköisyys siihen 60 % mikäli minut hyväksytään uutta tehokasta lääkettä saavien ryhmään sitten synnytyksen jälkeen. Ja näyttää siltä että asiat on sen verran huonosti että hyväksyntä tulee. Veriarvot olivat hoidosta huolimatta vielä ihan hyvät ja uutta sytoerää putkeen sitten viikon päästä tiistaina. Mutta jos toinenkaan hoitokerta ei ole kasvainta yhtään sulattanut puretaan raskaus eli käynnistetään synnytys. Eli voi olla että tänä vuonna Juhannus menee sellaisissa merkeissä. Ja synnytyksestä toivuttua otetaan uudet järeämmät aseet käyttöön.

Sitten hurautettiin Kuopioon kuulemaan mitä vauvalle kuuluu. Pikkuisella (rv 29+3) on tilanne ennallaan eli huonompaan ei olla ainakaan menty. Lapsivettä on hyvin ja kudos munuaisaltaiden ympärillä kunnossa eikä altaat ole laajentuneet sen enempää. Virkeä tapaus jaksoi potkiskella iloisesti vaikka ei kahvilla oltu käytykkään juuri ennen ultraa kuten edellisellä kerralla kun meno massussa oli suorastaan villiä... Lääkäri totesi että jos synnytys joudutaan käynnistämään  hoitojen toimimattomuuden vuoksi on viikkoja takana tuolloin juuri kohtuuturvallinen määrä eli 32. Sitten lääkäri vielä kirjoitti verenohennuslääkereseptin: saan taas kohdata neulakammoni ja pistää päivittäin vatsanahkaani YÄK. No eiköhän siitä hengissä selvitä. Sitä paitsi taitaa kohta olla inskatkin ajankohtaista, sen verran sokeritkin on alkaneet heittää.

Äitipolin jälkeen käytiin tutustumassa vauvatehoon. Se oli yllättävän kova paikka itselle. Voipi olla että ensi yö menee näitä kaikkia kelatessa mutta onneksi huomenna ei ole mitään menoa.