Viime maanantaina oli onkologi. Nykymyrkyt ovat edelleen sulattaneet kasvainta ja muita ongelmakohtia. Näin ollen aloitettiin leikkauksen suunnittelu! Todennäköisesti en pääse Kuopioon leikkaukseen mutta Mikkelissä on kuulemma uudet ihmiset niitä nyt tekemässä. Alustavasti kaavailtiin marraskuun ekaa viikkoa. Sitä ennen kokovartalon ct-kuvaus johon sain jo ajan. Sen tulos sitten lopullisesti sanelee leikataanko. Vaikka koko kasvain sulaisikin pois tarkoittaa leikkaus kohdallani koko rinnan poistoa ja kainalon tyhjennystä. Se tulee varmasti olemaan kova pala vaikka tietenkin olen valmis melkein mihin vaan jotta paranisin. Voipi olla että ihan uudenlaista terapeuttia pitää käydä tapaamassa leikkauksen jälkeen ;-). Tammikuussa sitten sädehoito Jyväskylässä ja sen jälkeen kesään asti perjeta+herceptin tiputusta kolmen viikon välein ja sen jälkeen herceptiniä kolmen viikon välein loppuvuosi. Onneksi tuon herceptinin alkaa saada lähikuukausina ruiskeena reiteen niin ei tarvii 1,5 tuntia istua tiputeltavana. Ja nuo kaksi ainetta on sellasia että niistä tulee tosi pienet oireet.

Poika sai kutsun Kysiin ultraan ja tähystysleikkaukseen. Hyvä kun hänetkin saadaan vihdoin hoidettua vaikka ei tuosta läpästä virtsaputkessa mitään suurta vaivaa ole onneksi ollut. Leikkaus on ristiäisviikon alussa mutta on niin pienestä leikkauksesta kyse että parissa päivässä pitäisi päästä kotiin. Onhan siinä tietysti aina riskinsä kun nukutetaan mutta uskon että kaikki menee hyvin. Saavat tehdä tämän keikan miesporukassa, mulla on veriarvot huonot just tuohon aikaan eikä mitään järkeä lähteä hakemaan itselleen tauteja. Isi pärjää aivan varmasti. Ja toivottavasti minäkin pärjään Lauran kanssa...

Tunteet ovat viime viikkoina menneet aikamoista vuoristorataa, myös kiitos asiaan kuuluvien yövalvomisten. Viime päivinä on väsyttänyt tosi ankarasti vaikka onkin hyvä viikko meneillään. Välillä on harmittanut tosi ankarasti ja toisinaan olen unohtanut koko p-skan kun en sitä enään joka kädenheilautuksella tunne. Hiusraja nousee kovaa vauhtia ja tukka on kuivunut päähän mutta en vieläkään ole raaskinut hiuksistani luopua.

Edelleenkin kysyn miksi, ehkä siihen joku päivä vastaus löytyy....