Tällä viikolla viime viikon toivottomuudesta ei ole ollut tietoakaan. Väsyttänyt on mutta itku on pysynyt poissa. Kello viiden herätykset ovat alkaneet mennä rutiinilla ja toisaalta on ollut ihan kiva syödä aamupala ja kahvi ihan omassa rauhassa. Kotia olen ehtinyt päikkäriaikaan ja saanut rauhassa levätä paitsi torstaina kun piti kotiintulon jälkeen kiiruhtaa keskussairaalaan herceptin-tiputukseen. Sekin meni ihan hyvin, melkein unten maille torkahdin kun oli niin rauhallista ja hoitotuolissa saa niin ihanan lokoisen asennon, toisin kuin taksissa.

Tiputuksessa ollessani kävi ilmi että onkologini (kuten myös minä) oli unohtanut sydämen gammakuvauksen ihan kokonaan. Hoitaja selvitti että yleensä se tehdään heti pitkän herceptinin (14 kertaa) alussa mutta minut katsottiin sen verran hyvinvoivaksi ettei kuvaukseen ole tarvetta kuin vasta jossain vaiheessa tiputusputkea. Nyt taitaa olla enää 6 kertaa jäljellä. Kuvaus tulee maaliskuulle ja tapahtuu Mikkelissä.

Ensi viikolle varailtiin koko perheelle minilomaa Kuopijoon. Saa nähdä päästäänkö matkaan sillä molemmat pienokaiset ovat räkätaudin kourissa tällä hetkellä ja omakin kurkku on vähän karkea. Peukut pystyyn että päästäs matkaan ja saatais jotain vaihtelua tähän sairaaseen arkeen!