Tänään oli taas äidin hoitopäivä MKS:n vanhan osan 5. kerroksessa. Tänään en itkenyt mennessä vaan olin jopa ihan positiivisella mielellä! Lisäksi omahoitajani oli tänään töissä ja sain vastauksia ja hoito-ohjeita mielätäni painaviin oireisiin. Tämä oli näillä näkymin toiseksi viimeinen kerta sytostaatti docetakselia. Juuri se on aiheuttanut kaikki ikävät, joskin kerta kerran jälkeen pienenneet oireet, uusimpana varpaiden kynsivallien tulehdus.

Tänään oli tiputuksessa myös sisko, jolla samantyyppinen syöpä. Vertaistukea siis. Aika meni kuin siivillä ja nauru raikasi pitkin käytäviä. Kyllä se vaan on niin että kohtalontoveri ymmärtää parhaiten.

Seuraava tiputus toivottavasti 3 viikon päästä. Sen jälkeen plastiikkakirurgin tapaaminen! Tästä tulee mieleen kun oon jossain vaiheessa ennen sairastumista vitsaillut että haluaisin päästä 40-vuotislahjaksi plastiikkakirurgille. Tällainen tapaaminen ja tissihommeli ei kuitenkaan ollut ihan ekana mielessä :)