Kello oli 14:37 kun viisi päivää jännityksellä odotettu puhelu tuli. Huonoa suomea puhuva viittä vaille valmis plastiikkakirurgi soitti kirurgiselta ja kertoi että huonoja uutisia...agressiivinen kasvain...kova taistelu tulossa...kaikki hoidot tulossa... Yritin jotain kysellä mutta ei ajatus oikein kulkenut. Puhelun loputtua tuli itku. Laura läiskytteli iloiseseti Ressun vesikupilla. Kaappasin hänet kainaloon "ei haittaa, ei haittaa". Sotin miehelle ja hän tuli pian kotiin. Soitin myös siskolle, hän ilmoitti äidille. Muuta en siitä päivästä paljon muistakaan.

Vapunpäivänä käytiin torilla ostamassa Lauralle pallo ja katsomassa ihmisiä sekä kahvilla. Yritetään pitää rutiineista kiinni ja lippu korkealla. Muuta en päivästä muista.