Toinen päivä takana synnytykseen valmistavalla osastolla. Kortisonipiikejä vaavin keuhkoja vahvistamaan olen saanut kaksi kertaa kuten myös lääkettä jonka pitäs saada synnytys käynnistymään. Ei lääkäri suurempia toiveita antanut että näillä viikoilla (rv 32+5) vielä käyntiin lähtisi. Odotellaan vielä ensi yö ja jos ei toimintaa niin sitten kotiutetaan Juhannukseksi ja tulevana tiistaina suunniteltu sektio. Olisi kovasti alatiesynnytystä halunnut mutta minkäs sille mahtaa jos vauva haluaa olla turvallisessa pesässä vielä. Vauvan tilanne on muuten pysynyt samana kuin aiemmin, oikea munuaisallas oli jopa normaalin kokoinen 5mm, vasen sitten isompi 15 mm (normaalin raja 8 mm). Kudokset kunnossamunuaisten ympärillä ja lapsivettä hyvin eli kyllä sitä pissiä jonkin verran läpi pääsee. Tänään tapasin lastenlääkärin joka oli hyvin kannustava ja ymmärtäväinen tähän meidän vaikeaan tilanteeseen ja valintaan. Vauva on onneksi jo niin pitkällä että ei välttämättä tarvitse edes hengitysapua ja neurologisiakaan ongelmia ei pitäisi tulla. Antibioottia ja estolääkitystä tulossa ja varmaankin valohoitoa sekä sokerin seurantaa. Kortisoni on saanut omat sokerini ihan pilviin. Vauvan painoarvio 2400g mikä on tässä tilanteessa oikein hyvä asia!

Maanantaina oli syöpälääkäri. Kasvain ei ollut pienentynyt toivottavalla tavalla mutta ei hänen mielestään myöskään kasvanut. Nyt on varmistunut että saan tehokasta uutta lääkettä sitten kun ensi kuun puolessa välissä minun hoidot jatkuvat. Niiden pitäisi sulattaa kasvaita niin että se saatais vihdoin leikattua, paikat sädetettyä ja sitten vielä vuodeksi 3 viikon välein biologisen lääkkeen tiputusta ja viiden vuoden (vähintään) hormonihoito. Eli syöpä on vahvasti hormonipositiivinen ja sillä on tällä hetkellä bileet päällä kiitos näitten raskaushormonien. Tämä onkin sitten viimeine mahdollisuus olla raskaana. No kunhan hengissä selviäis.

Tällä hetkellä luottavallisin mielin. Mukavaa Juhannusta kaikille!